Kun tieto laskettiin julkisuuteen, että asumusero on edessä, tapahtui varsin kummallinen ilmiö. En ollut kerennyt edes asuntoa löytämään, kun facebookin ihanassa maailmassa alkoi yksityisviestit laulamaan. Kun ensimmäinen miespuoleinen henkilö laittoi varsin vihjailevaa viestiä, ajattelin sen olevan henkilö, joka haluaa vain koettaa onneaan :) No.. sitten niitä miehiä tuli toinen ja kolmaskin..

Kyllä siinä vähän aikaa nainen mietti, että mitä miehille on oikein tapahtunut näinä avioliittovuosina. Onko sosiaalinen media muuttanut niin paljon häveliäisyyden rajoja, ettei mikään ollut enää kiellettyä? Vai oliko miehistä tullut rohkeampia ja seksuaalikeskeisempiä? Vai oliko sittenkin niin, että ihmiset on nykypäivänä niin yksinäisiä, että kaikki keinot läheisyyden saamiseksi on sallittu?

Olihan se tavallaan imartelevaa olla asetettuna seksiobjektiksi, mutta miehien fantasioiden lukeminen ja fetissien kuuleminen ei ehkä ollut se ykkösjuttu just nyt mun elämässä. Olen loukattu ja hauras, kaipaisin enemmän olkapäätä ja kun niitä kikkeleitä. Mutta eihän ne kikkelin ympärillä olevat kakslahkeiset sitä tajua, ei vaikka kuinka yrität sanoa.

En minä sillä, ettenkö yhden miehen viesteistä pitäisi. Se ei ole vonkaamista, se on enemmänkin tunteiden ja seksuaalisuuden herättelemistä. Tavallaan harmitonta, tavallaan kiehtovaa kun se ei sido sua mihinkään. Vähän kuin joku kertoisi sulle iltasatua, jonka haluat kuulla loppuun :) Ja vaikka omaa miestäni ikävöin, en koe tämän olevan ristiriidassa millään lailla tunteiden kanssa.. paluuta yhteen ei kuitenkaan ole. Ei ennen, kun ihme tapahtuu. Ei ennen, kun aika kuluu. Ei ennen, kun mieheni on todella kokeillut mitä elämältä haluaa.. -M-